Karon Beach, Phuket, Thailand II

Ensimmaista kokonaista paivaa kulutellaan hyvaa tahtia. Eilen oli huonosti nukutun lennon jalkeen veto aika lailla poissa ja ei saanut kaytannossa mitaan aikaiseksi. Vaikka olin etukateen ollut sita mielta, etta lentoajat ovat jarkevammat, kuin viimeksi. Olivathan ne toki - nopeampi lento ja hotellillekin ehti viela valoisaan aikaan. Ja paluulento tulee olemaan paiva-ajalla. No ehtiihan tassa kolmessa viikossa silti tehda vaikka mita ja ehka vahan ruskettuakin. Ei pida kiirehtia, tulee vaan rapumainen olo muuten

Ensi alkuun en ole tekemassa mitaan kovin tiukkoja suunnitelmia siita mita tehda ja minne menna. Otetaan nyt pari paivaa ihan iisisti, lekotellaan altaalla ja syodaan illan tullen. Tarkeintahan oli levata ja rentoutua - siina sivussa ehken hikoilla vahan tekematta mitaan. Ja koittaa toki valttaa kaikenlaiset mahapopot. Voisi lahtea liikenteeseen ja katsoa mihin popot vievat tanaan.

Noniin, ensimmainen kunnon karistyspaiva takana. Aamulla ylos, suojakertoimia pintaan, bikinit paalle ja koko paivaksi altaalle lorvimaan. Yllattavan helppoa oli vain olla, miettimatta, tekematta - tai no, pitihan siina valilla siirtya aurinkotuolin ja altaan valilla. Hirvean raskasta, huh

Altaalla meni "vain" kuusi tuntia ja kylla, suokakertoimet kestivat tuon. Varia alkaa kuitenkin jo vahitelle nakya, edes pikkasen. Mutta onhan tassa viela monta paivaa aikaa kerryttaa rusketusta ja vaikka valilla vahan muuttua punaiseksikin. Toivottavasti pysyttaisiin siina ruskean puolella, eika mentaisi kovin vauhdilla kohti keitettya rapua.

Lahipaivien suunnitelmia ei ole edes aloitettu. Jossain valissa saattaisi tehda jotain reissua jonnekin, mutta minne ja milloin - ei jaksa miettia, liian raskasta. Mita keliin tulee, se on taalla tavanomaista kuumempi vuodenaikaan nahden, joten tehdaan mita jaksetaan, milloin jaksetaan. Talla hetkella altaalla notkuminen tuntuu ja kuulostaa vallan hyvalta suunnitelmalta lahipaiville. Iltojen suurimpana kysymyksena on, missa syoda tanaan. On siina sentaan haastetta joka aamuiselle "Mitka bikinit?" -valintarumballe.

Eilen tartuin altaalla ruotsalaisen pariskunnan tarjoukseen ja hyppasin heidan mukaansa taksiin ja menin kaymaan laheisen vuoren huipulla olevia budha -patsaita katsomassa. Niista isompi on kymmenia metreja korkea ja nakyy moneen paikkaan saarella. Sita on nyt rakennettu muutama vuosi ja marmoripinta on nyt koko patsaan paalla, vain jalusta on enaa pinnoittamatta. Vieressaan silla on "pieni" noin viisimetrinen kullattu budha. Napparan kokoisia patsaita, mutta oli sielta hyvat nakoalatkin ymparistoon. Ikava kylla oli hieman pilvia lansisuunnalla, joten ei saanut kunnon kuvia auringonlaskusta. Joten sorry, jai nuo nakymat lahinna mun mielikuvien varaan.

Nalka alkaa kaivertaa mahanpohjassa, joten lahden tasta vahitellen tekemaan paatoksen siita, mita tanaan soisi.

Tassa on nyt vietetty kunnolla aikaa auringossa. Tai niin sanoisin oltuani 6-7h paivassa ottamassa aurinkoa. Alkaa siis olla jo aikakin rajojen alkaa tulla esille. Viela ei ole kuitenkaan koko kroppa varitetty sopivasti, vaan vasta bikineista ylospain alkaa olla kivasti varinalkua. Ehka se siita ehtii parissa viikossa valua alaspainkin, etta varpaatkin vaihtavat varin. Talla hetkella bikinien ylaosa on todellakin rajaviivana. Selassakin vari paattyy bikinien naruun, edessa ylaosan reunaan. Ehka syyna on se, etta tulee vietettya reippaasti aikaa altaassa ja siina on sitten vain ylakroppa pinnalla. Juu, en osaa viela hengittaa varpailla, enka ole kasvattanut kiduksiakaan. Altaassa on pakko olla, kun siella sentaan on vahan viilempaa. Altaan mittarilla on varjossa +36C, joten ei tarvitse palella.

En ole saanut aikaiseksi tehda mitaan suunnitelmia edes talle viikonlopulle. Katsotaa nyt mita vastaan tulee. Tai ravataan paattomasti edestakaisin. Otetaan siina mallia huoneen lattialla vipeltavista muurahaisista. Niilla on polku kylpparin kynnyksella, mutta aina valilla ne alkavat juosta edestakaisin kylpparin oven ja jaakaapin valia. Ei, ne eivat mene jaakaappiin sisalle, vaan kaantyvat nurkalla takaisin. Parhaassa tapauksessa pyorivat siina keskella lattiaa paattomasti kymmenia kertoja parin laatan valia. Ilmeisesti niilla on joku suurempi tehtava. Joten paaton harhailu ja suunnitelmaton elama eivat voi olla ihan kamalan huono asia. Mutta gekko huoneessa olisi kiva asia, saisi vahan harvennettua tuota murkkukantaa. No eihan niista murkuista haittaa ole, juoksevat vaan siina omalla reitillaan edestakaisin. Eivat ole puoltatoista metria lahemmas sankya viela tulleet, joten olkoot.

Nyt voisi lahtea keksimaan ratkaisua pieneen ongelmaan. Bikinien solki petti paivalla ja voisi kehittaa siihen jotain korvaavaa. Silla tietenkin just ne paremmat bikinit koittavat irtisanoa tyosuhteensa. Mutta eikohan tuo ole ihan ratkaistavissa oleva tilanne.

Noniin, ensimmaisen viikon paivat ovat nyt takana kaikessa toimettomuudessaan. Nyt on paakin paassyt mukaan lomafiilikseen ja arki taalla rullaa omalla painollaan. Pari viikkoa viela tata toimettomuutta, mutta viela ei ole mitaan sita vastaan. Pari kuukautta saattaisi olla jo vahan liikaa, ehka. Uutiset kertovat pakkasesta ja osassa Eurooppaa ennatyksellisen kovasta lumisateesta. Jotenkin paahan ei nyt just mitenkaan mahdu, etta siella on talvi. Etela-Suomessakin oli kuulemma jotain 15-20C pakkaset, hrrr. Ilmeisesti lampo on pehmittanyt paan. No ei olisi ihme, kun varjossa mittari heiluu +36C:n paikkeilla (en uskalla edes ajatella miten kuuma suorassa auringonpaisteessa on). Onneksi kuumuutta paasee pakoon ihanan viileaan (vain +30C) altaaseen. Sinne pakeneminen ja etenkin se sinne altaaseen jaaminen alkaa nakya iholla. Rusketus on vallan mainio rinnassa, kasivarsissa ja selassa, mutta jaloissa ollaan viela ihan alkutekijoissa. Mahapuoli on sentaan pikkasen tuota koipiosastoa ruskeampi, mutta ei kehuttavasti.

Olen tassa koittanut motivoitua jonain paivana pukemaan bikinien sijaan vaatteet paalle ja hyppaamaan paikallisbussin kyytiin. Huristelisi silla sitten ostoskeskukseen katselemaan tarjontaa ilmastoiduissa tiloissa. Mutta toistaiseksi ei ole jaksanut On niin rankkaa tama lomailu. Osaltaan kauhistuttaa ajatus siita, etta paastyaan silla bussin ja avolava-auton risteytyksella perille asti pitaa hypahdella kahden tien yli, molemmat 4-kaistaisia ja tietenkin paikalliseen tapaan taynna kaistapaisia kuskeja. Mutta joku paiva viela yllatan itseni. Pitaahan tuo testata.

Mita ostosten tekoon yleensa tulee, koitan valttaa sita viela tamankin viikon. Katsotaan ja ihmetellaan - otetaan sitten kunnon tinkimisasenne mukaan ja poljetaan hinnat kohdalleen. Mutta ei viela. Ensin mietitaan mita kaikkea mun pitikaan tuoda mukanani (juu, toiveet ovat yha korvan takana) ja mita kaikkea halusikaan vieda mukanaan.

Paivan paattyessa on puolivali saavutettu. Jotenkin ei tunnu silta. Aikakasitys on niin sekaisin, etta tavallaan tuntuu, kuin olisi jo ollut taalla useammankin viikon. Toisaalta tuntuu hassulta, etta enaa puolitoista viikkoa kotiinpaluuseen. Haluaa yha jatkaa lomailua, lammosta ei todellakaan ole viela saanut tarpeekseen. Toisaalta hetkittain kaipaa kodin mukavuuksia - jopa ihan isoa jaakaappia tuon pienen tilaihmeen sijaan. Vaikka onhan se ihan napparaa, kun ei tarvitse sen enempia laittaa ruokaa, kuin tiskatakaan.

Tiistaina pidin lorvipaivan altaalta ja kiertelin vahan. Tossua toisen eteen paahtavan auringon alla ja illalla oli voimaton olo. Juujuu, kylla muistan pitaa huolta nestetasapainosta. Vertailua tuli tehtya, kun jokuseen puotiinkin osui ja saattaapi tulla ostoslistalle juttuja. Sitten taas pari allaspaivaa, jottei unohtuisi mita se lojuminen on. Tosin pitihan siihen vahan saada muutosta. Oli saatu napakat rajat bikineista, niin mitas sita voisikaan tehda. No hommataan viela pienemmat tilkut, jotka just ja just peittavat taktiset ja lahdetaan tekemaan uusia rajavaltauksia. Nyt tulee varia sellaisiinkin paikkoihin, jotka eivat varmaan 20 vuoteen ole nahneet aurinkoa. No eipahan vilku rajat liian helposti. Altaasta noustessa pitaa vaan muistaa varoa pikkaisen. Noi nimittain putoaa jalasta, jos harppaa liian rivakasti altaasta ylos. Tuolla on kuitenkin noita alaikaisiakin, joten pitaa vahan katsoa mita vilahtaa.

Huomenna olisi taas tarkoitus olla poissa altaalta. Hypataan paikallisbussin kyytiin aamulla ja mennaan seikkailemaan Phuket Townin liepeilla oleviin isoihin ostoskeskuksiin. Saa nahda miten siina kay. No ainakaan kyyti ei ole hinnalla pilattu, sellaiset 30 bahtia suuntaansa - siis 0,65e apaut. Toivottavasti selviaa katujen yli siina vilinassa. Paikallinen liikenne tuntuu nimittain yha aika hurjalta ja kasittamattomalta sekamelskalta. Jokainen ajaa mista paasee ja ohittaa milloin haluaa. Silta se ainakin tuntuu. Noin tuli tehtya suunnitelmiakin, ei onneksi liikaa.

Taas pari paivaa kulunut ja vaihtelua arkirutiineihin saatu. Perjantaina aamulla ylos ja tienposkeen odottamaan bussia tulevaksi. Tiedossa oli vain, etta niita menee kahdesti tunnissa ja kulkevat aamusta iltakuuteen. Reilun puolen tunnin odottelun jalkeen bussi kaarsikin mutkan takaa nakyviin. Huitomista ja sitten paasi kiipeamaan kyytiin. Portaat auton perassa johtivat lavalle, jossa penkit laidoissa ja keskella. Sinne sitten paikallisten ja turistien sekaan ramistamaan eteenpain. Kieltamatta auton kiivetessa jyrkkaa makea vuoren yli jannitti koska kuski kaskee porukan pihalle ja osan tyontamaan, etta paastaan vuoren yli. No kovalla vaannolla moottori selvitti auton lasteineen vuoresta yli ja alamakeen kohtu Phuket Townia. Puolisen tuntia piti kyydissa keikkua kapealla penkilla, etta paastiin ostoskeskusten lahelle ja sitten jalkapatikassa loppumatka. Ensin kaytiin lapi Central Festival, joka on iso lansimaisen ostoskeskuksen tapainen ostoskeskittyma. Palveluita ja kauppoja loytyy joka lahtoon. Hintatason ollessa kohtuullinen. Ravintolassakin sai rannan ravintoloita halvemmalla syotya vatsansa tayteen. Mieleen jai pyorimaan, jos testaisi takalaiset leffateatterit - taalla nimittain oli sellainenkin. Mutta siina menisi sitten yksi paiva, silla se pitaisi melkein tehda paiva-aikaan. Muutama tunti kaupasta toiseen taapertelua ja oli aika vaihtaa maisemaa ja menna kaymaan lahes vieressa olevassa Big-C ostoskeskuksessa. Se oli Central Festivalin jalkeen huomattavasti vaatimattomampi paikka. Mutta kylla siellakin kauppoja oli. Lampomittarit huomatessa huvitti hiukan. Ovesta sisaan astuessa tuntui mukavan viilealta ja kauppakeskuksen ilmastoitu viileys oli +27C. Aika hyvin tahan kuumuuteen siis on alkanut tottua. Ostoksiakin tuli paivan aikana tehtya, mutta kaikki mahtui viela olkalaukkuun ja paluumatkakin sujui paikallisbussin kyydissa. Paluumatkalla bussi sentaan oli jo perinteisempi bussi (jossa jarkyttavan kapeat penkit, kotimaiset penkit ovat tuohon verrattuna sohvia), kun aamun kyyti oli tosiaan ollut enemman lava-auton lavalla, kuin bussin kyydissa istumista.

Eilisen paivan vietin taas altaalla lekotellen. Ennen siita poistumistani yksi paikalla olleista suomalaisista kysyi, jos haluaisin tulla illalla kaymaan vaimonsa yllatyssynttareilla. Muutama paiva sitten oli tullut 30v mittariin, joten han oli nyt jarjestanyt baariin bileet. No mikas siina, ainahan sita voi menna kaymaan. Joten illalla sitten menin syomaan ja suunnistin sitten baaria kohti. Baarin ohi olinkin kulkenut monesti. Nimenomaan ohi, silla en olisi pyytamatta kyseiseen paikkaan eksynyt vahingossakaan. Sanotaanko vaikka nain, etta Bob Marley muutti Thaimaahan ja perusti lahibaarin. Eli todellakin thaimausteinen reggaepaikka. No kokemus se tamakin. Illan kunniaksi poytaan katettiin maittava tarjoilu. Pienesta keittiosta tuotiin yllattavan paljon ruokaa tarjolle. Loppujen lopuksi ihan mukava paikka, vaikka en sinne varmaan jatkossakaan ilman tuttua seuraa tulisi menemaan. En tuollaista paikkaa ollut kylla koskaan kokenut.

Nyt alkaa jo sunnuntaikin olla illassa. Tarkoittaa sita, etta enaa on viikko tehokasta peliaikaa taalla. Aika on mennyt uskomattoman nopeasti. Sita toki sotkee viela se, etta aikakasitys on ihan sekaisin. Viikko sitten tapahtuneista asioista tuntuu olevan pari viikkoa, keskiviikko tuntuu eiliselta ja huominen, mika se sitten on. Ehti tassa saada jo perjantai-iltana senkin tunteen, etta aika loppuu kesken. Hassua sinansa, etta silloin oli kuitenkin viela reipas viikko edessa. Pikkasen jarkea paahansa takomalla tajusi, etta onhan tassa loppujen lopuksi ihan hyvin viela aikaa. Ai miten rusketus voi? Vallan mainiosti. Tulee jo sokeaksi sille, mutta onneksi rajat paljastavat, etta on tassa tullut aika hyvin varia.

Makoilua auringossa, hikoilua, altaassa kellumista - sita tama on ollut viime paivat. Alkaa tosiaan kayda tyosta kuluttaa useita tunteja auringossa hikoillen. Ja mita rusketukseen tulee, se muistuttaa vahitellen paikkamaalausta. Jotkut kohdat ovat jaaneet vahan varjon puolelle, joten niita rusketetaan nyt sitten tasmaiskuilla. Kasvot, rintakeha, kasivarret ja selka eivat enaa muutamaan paivaan ole suostuneet muuttumaan ruskeammiksi. Mutta katsotaan mita tassa ehtii puolessa viikossa viela saada aikaiseksi. Minka sille tosin voi, ettei tata pigmenttia ole mulla enempaa. Mutta enkohan voita sentaan kotimaan kalpeat. Syyta olisi, sen verran tassa on toita sen eteen tehty.

Niin, mulla no kamppiskin, tai ainakin vaihtelevaa huoneseuraa. Perjantaina ja lauantaina kampassa pyori hantansa kadottanut gekko. Eilen ja tanaan siella on hengaillut hannallinen versio. Molemmat ovat olleet reippaita itikanpurijoita, eivatka ujostele kameraa, saati salamaa. Saisi niita olla useampikin, pysyisi hyttys- ja murkkupopulaatiot kurissa.

Menin sitten varaamaan itselleni hemmotteluakin. Lauantai aloitetaan saunalla, kuorinnalla ja hieronnalla. Kolmessa tunnissa hienon kylpylan henkilokunta yrittaa tehda minusta uuden ihmisen ja valmiin palaamaan kotisuomeen.

Tuliaisten ostelukin alkaa olla hyvalla mallilla. Eikohan kaikki pyydetty ole muistettu ja tinkimistaitokin on viela tallella.

Eilen aamulla meni suunnitelmat uusiksi. Herasin puoli kahdeksalta napsuvaan aaneen. Kumma kylla yolla ohi ajavat kuorma-autot eivat herata, vaikka mutkan takia toottailevatkin, mutta pieni napse oli liikaa ja uni katkesi. Hetken kummastelun jalkeen aani koveni ja pian selvisi syykin. Sade oli paattanyt kostuttaa saarta yli kuukauden tauon jalkeen. Kuulemma joskus joulukuussa on viimeksi moista tapahtunut. No ajattelin sen kestavan hetken ja sitten paiva lahtisi kayntiin, mutta ei siina ihan niin kaynyt. Sade hellitti valilla vahan rauhallisemmaksi yltyakseen taas kunnon trooppiseksi sateeksi. Trooppisesta sadekuurosta ei oikein voi puhua, kun sade lakkasi vasta puoli yhden aikaan. No olipahan kunnolla kosteutta ilmassa sen jalkeen. Mutta iltapaivalla oli sitten taas ihan normikelit auringonottoon. Kosteusprosentti tosin oli varmasti aika lahella sataa. Illalla puolestaan merelta tuuli mukavasti ja oli sinansa hieman normaalia vahemman hikista kavella illalla. Loppujen lopuksi sateesta ei pahasti ollut haittaa, mita nyt muutaman tunnin aiottua myohemmin paasi loikoilemaan aurinkoon. Ei tullut sentaan mentya sateessa uimaan, se olisi voinut tosin olla ihan kivaa.

Ei oikeastaan ole viela paha, jos 3 viikon lomasta yhtena aamupaivana vahan satelee vetta. Tai vaikka vahan enemmankin. Onhan tassa naita aurinkoisia paivia nahty. Mutta mikali olisi jatkunut pidempaan tuo amparilla veden niskaan kaato, olisi varmasti pitanyt jo miettia jotain tekemista.

Tanaan oli sitten vuoro hemmotella itseaan. Aamulla ylos ja odottamaan kyytia. Otin Sukko Spasta kolmen tunnin paketin ja annoin itseni nauttia. Hoyrysaunaa, poreallasta, kuorintaa ja hierontaa siihen paalle viela pari tuntia. Pakko myontaa, etta takaisin tullessa oli aika rento olo. Tuollaista voisi tehda useamminkin, muttei taida kotona lompakko kestaa moista kovin usein.

Hotellilla taas bikinit paalle ja altaalle. Vaikkei tassa enaa pahemmin varia taida tulla. Hmm, jos jattaisi bikinit ja suojakertoimet pois, voisi saada viela vahan nahkaa punaiseksi. On sentaan jokunen neliosentti viela ihan valkoista ihoa jaljella.

Huominen olisi viimeinen kokonainen paiva taalla, maanantaina sitten laukku tayteen ja kohti kotia. Ehka se alkaa jo olla aika. Viela jaksaa ainakin kantaa tavarat huoneesta ulos kerralla Eikohan tuo laukun painokin ole viela siella 20kg paikkeilla.

Kaikki loppuu aikanaan, etenkin lomat. Arki koittaa parin päivän kotona lorvimisen jälkeen. Viimeinen lomapäivä sujui rusketusta viimeistellessä ja lähtöön valmistautuessa. Hassua, että vihdoinkin alkoi tottua iltojen kuuman kosteaan ilmaan, eikä se ollut enää niin hikistä. Ja sitten oli aika palata kotiin. Mutta päivien lämpö tuntui yhä kuumalta. Olisi ollut oikeastaan kiva, jos olisi voinut yhdistää päivien auringon ja lämmön ja olla illat kodin mukavuuksien äärellä. Oikeasti alkoi kaivata niinkin yksinkertaisia asioita, kuin omaa sänkyä, kunnollista suihkua, ruokaa kotona (ettei aina tarvitse lähteä jonnekin syömään) ja vaihtelevuutta päiviin.

Kotimatka meni ihan mukavasti. Laukku meni kiinni ja tilaakin jäi. Kentällä vaaka näytti yllättäen vain 17.5kg. Olinhan mä saanut sieltä kulutettua tavaroita pois ja jättänyt turhat purkinjämät roskikseen, mutta silti. Olihan sitä vähäsen sentään tullut ostettua. Ja oli taas pakattu liikaa vaatteita mukaan ja niitäkin sai kuskata takaisin käyttämättöminä. Pitää oikeasti oppia, ettei sitä kovin kummia tarvitse edes tälläisellä reissulla. Lento oli ihan jees. Keskelle riviä sijoittaminenkaan ei pahemmin haitannut lopulta. Tällä kertaa torkut lennolla jäivät kokonaan väliin. No sitä sattuu päivälennoilla, mutta oli se yli 10h silti aika pitkä setti koko ajan hereillä. Vaikka siinä ehtikin sitten katsoa neljä leffaa. Ihmeen vähän paleli kentällä olokin, kun astui koneesta suoraan ulos -10C keliin. Niin, lentovaatetushan oli tasoa läpsyt ja hihaton paita. Kuka sitä nyt tropiikkiin mitään lämpimiä vaatteita kantelisi mukanaan. Ehti siinä lennon aikana totutella jo normaalimpiin huonelämpötiloihin sen kuumuuden sijaan. Ja pitää sitä nyt pari minuuttia selvitä kevyessäkin vaatetuksessa pakkasessa.

Aamulla ulkona oli nätti talvikeli. Aurinko paistoi ja luminen maisema hohti. Edelliseen aamuun oli herätty 45 astetta lämpimämmissä oloissa. Siellä oli oikeastaan unohtanut, että täällä on talvi. Mutta kivalta se näytti. Ja päivä oli tällä välin ehtinyt pidentyä mukavasti.

Nyt vielä pyykkien selvittely ja tavarat taas paikoilleen. Arki on edessä yllättävän pian.